Nina Frantsin treenit 27.11

Tällä kertaa meille tulikin ainakin minulle ihan uusi kouluttajatuttavuus: Nina Frantsi. Nina oli jo etukäteen halunnut meidän kirjoittavan itsestään ja koirastaan vahvuuksia ja heikkouksia, eli niitä kehittämiskohteita. Hän antoi meille myös luettavaksi pienen kirjasen, missä hän kertoi omasta koulutusperiaatteistaan, joten treenien jälkeen saatiin vielä kotiin luettavaksi opiskeltavaa. Osittain näiden meidän kirjoitusten sekä oman koulutusideologiansa perusteella hän oli suunnitellut radan. jossa koeteltiin monia osaamisalueita agilityssä. 

Testattiin ohjaajan kykyä suunnitella omat ohjaustapansa, niin että koiran kulkema linja olisi mahdollisimman lyhyt mutta myös sujuva, tarkoituksena siis mahdollisimman nopea suoritus. Lisäksi testattiin koiran estevarmuutta, esimerkiksi kontakti-putkierottelua (ratapiirroksesta poiketen, putkien päät olivat aivan kiinni puomi alastulosssa ja vielä hieman ulkonevat eli puomi oli todella "piilossa"), sekä koiran kykyä suorittaa puomi loppuun asti ohjaajan sijoittumisesta huolimatta. Lisäksi kepit loppuivat aivan seinään ja keppien ja seinän välissä oli vielä putki, joten putken ja keppien päättymisen välille ei jäänyt kuin n. puoli metriä. Tarkoituksena oli tehdä todella vaikea pujotteluharjoitus, jota ei varmasti ihan juuri tälläisenä tule kisoissa vastaan, mutta niin että kepit päättyy lähelle seinää saattaa tulla kisoissakin. 

Alkuhypyt 1-4 pystyi ohjaamaan kahdella tavalla. Oma sunnitelmani oli olla hypyn 3 kohdalla rintamasuunta puomia kohden ja lähdöstä kutsun jälkeen tyrkätä omalla liikkellä koira hypyn 2 yli ja samalla kääntää rintamasuunta A:ta kohden. Toinen vaihtoehtoinen tapa oli jäädä hyppyjen vasemmalle puolelle ja tehdä edessäleikkaus hypyn 3 kohdalla. Meillä oli ykkösvaihtoehtona ensimmäisenä kirjoittamani, mutta olin rintamasuunnan käännössä koko ajan myöhässä, joten Nelli meni toistuvasti puomille. Myös toisella tavalla tehtynä jouduin kakkoshypyn jälkeen voimakkasti kutsumaan Nelliä ennen hypylla 3 edessäleikkausta ja pitämään katseen A:lle, jotta koira tietäisi minne mennä. Tämä oli meille ehdottomasti vaikein kohta koko radalla.

Tämän jälkeen lähetin Nellin aika kaukaa hypyn 6 takaakiertoon, sillä Nelli irtoaa takaakiertoihin todella hyvin, kun vaan linjaan lähetyksen kohti siivekettä. Hypylle 8 tein välistävedon, jossa vaihdoin kättä kesken niin, että "heitin" koiran oikealla eli koiranpuoleisella kädellä hypyn yli. Tässä vaiheessa Nina sanoi, että kun koiralle on merkattu este ja viimeistään kun se lähtee ponnistamaan, lähdetään liikkumaan kohti seuraavaa estettä eli tässä olin aluksi liian kauan varmistelemassa.

Putkeen ohjauksessa ei ollut ongelmia ja 10 esteelle tein jaakotuksen. Tämän jälkeen meillä kontakti-putki erottelu menee sanallisesti, mutta myös ohjauksellisisilla eroilla. Putkeen saatan aina kontaktin lähellä koiran kädellä, kun taas kontaktille mennessä annan kontaktiesteen käskyn ja lähden voimakkaasti etenemään. Nellillä ei ollut ongelmia tässä erottelussa, mutta ryhmässä koettiin kohta vaikeaksi, joten tälläistä erottelutreeniä kannattaa tehdä aika-ajoin, jotta homma pysyy koiran muistissa.

Jouduin saattamaan Nellin puomin kontaktille asti mutta sain Nellin hypyn 13 takaakiertoon juoksemalla kohti oikeaa siivekettä ja onneksi Nelli irtoaa noihin takaakiertoihin niin hyvin. Putkeen 14 ohjasin pakkovalssilla mutta tässä piti muistaa pitää ääntä kun koira on putkessa, jotta koira kääntyy tiukasti vasemmalle putkesta ulostullessaan. Putkeen 15 ohjauskin oli mulle alkuun vaan sellainen sinne päin huitaisu, kun luotin että kyllä se Nelli sinne putkeen menee. Nina kuitenkin muistutti, että kohta pitää ohjata, eikä vaan olettaa. Eli oma rintamasuunta putkea kohti lähetyksessä. Sitten vaan juostiin, kunnes ennen hyppyä ennakoivalla valssilla tai suhisemalla jarruttamalla (mitä itse tein) saatiin koira kääntymään tiukasti valmiiksi kepeille lähetykseen. 

Keppien sisäänmenosta Nina sanoi, että joko koira lähetetään kepeille tai sitten se viedään sinne kunnolla, ei mitään siltä väliltä suorituksia. Tämä on koirallekin reilumpaa, kun sisäänmeno on aina samanlainen oli se sitten mistä kulmasta hyvänsä. 

Kepit itsessään olivat tosiaan haastavat, koska päättyivät lähes kiinni putkeen ja seinään. Nellikin pari kertaa jätti viimeisen välin pujottelematta, mutta kun pysyin rinnalla ja kannustin ja pidin itse liikkettä yllä (melkein paikallaan tepsuttelemalla, mutta kuitenkin liikkettä yllä pysähtymisen sijaan) sain Nellin pujottelemaan loppuun. Se mikä, oli jatkon kannalta haastavaa oli juuri se että kepeillä piti pysyä niin pitkään mukana. Pujotteleluvarmemmalle koiralle olisi itse voinut lähteä kepeille lähetyksen jälkeen liikkumaan löyhässä kulmassa esteen 20 taakse, koiran pujotellessa loppuun olisi antanut lopunohjaukselle huomattavasti enemmän pelivaraa. Mutta tässä vaiheessa meillä tuollainen ei onnistu, mutta laitetaan tavoitelistalle, että joskus vielä onnistuu. Itse tarkoitus oli tehdä edessäleikkaus keppien jälkeen ja tyrkätä sitten takaakiertoon hypylle 21. Kerran onnistuin mutta kaksi kertaa edessäleikkaukseni oli sekunnin liian myöhässä, eikä katse pysynyt koirassa ja homma levisi käsiin. Mutta kerran onnistuttiin!

Kaiken kaikkiaan treenit olivat mielestäni todellä hyvät ja haastoivat ohjaajia miettimään omaa ohjaustaan sekä myös sitä mikä todella on koiran estevarmuus. Vaikka meillä alku meni päin seiniä ja välissäkin oli hankaluuksia, niin fiilis treenien jälkeen oli enemmän kuin positiivinen. Nina osasi todella hyvin katsoa miten ohjasit, miten koira reagoi ohjaukseen, sekä suositteli kotiläksyjä jos huomasi, että joku homma ei toiminut ollenkaan. Me saatiin kotiläksyksi irtoamisen vastakohta eli tiukasti käteen tuleminen esim. käännöksissä. Tällä hetkellä Nelli ei tule lähelle jos ohjaava käteni on lähellä, joten tätä pitää nyt treenata.

Mutta kaiken kaikkiaan omasta mielestäni parhaat treenit vähään aikaan, oli enemmän kuin iloisesti yllättynyt tästä uudesta kouluttajatuttavuudesta! :)