Janakkalan kisat 28.7.12

Olin ilmoittanut Nellin Janakkalaan kisamaan 26.7 kaksi agilityrataa. Tämä oli meidän ensimmäinen kisa juoksujen jälkeen ja se kyllä näkyi. Radat olivat mielestäni kohtuullisen vaikeita, vaikka etenemä oli vain 3,1 ja 3,3 m/s. Jotenkin Nelli tuntui ekalla radalla ihan vieraalta koiralta käteen ohjatessa, mutta myös pääosin otan vastuun itselleni huolimattomasti ohjaamisesta. Tosin rataantutustumisessa kun suunnittelin rataa, tein ohjaussuunnitelman sen mukaan miten tiedän Nellin yleensä lukevan ohjaustani, joten muutama kohta tuli yllätyksenä, kuten ensimmäisen radan irtoaminen valssin jälkeen putkeen josta juuri oltiin tultu. Jälkeenpäin ajateltuna homma olisi pitänut tehdä heittämällä koira takaakiertoon mutta koska kuljetus siitä hypyltä seuraavalle oli tosi pitkä, en luottanut siihen että Nelli todella pysyy mukana siinä päällejuoksussa eikä lähde itsenäisesti irtoamaan seuraavalle hypylle ja arpomaaan hyppysuuntaa. Siitä olisi vaan voinut tehdä takaakierto-niiston ja lähetyksen A:n alla olevaan putkeen mutta nyt Nelli tullessaan ulos sieltä väärästä putkestä, ei lukenut ollenkaan mun ohjausta sinne putkeen vaan säntäsi A:lle. Sen jälkeen olisi pari hyppyä mistä sitten mentiin sinne A:lle, niin nyt sitten Nelli päättikin mennä sinne A:n alla kulkevaan putkeen. Oma ohjaus ei ollut tapeeksi vahva (oma pakka oli aika sekaisin tässä vaiheessa...), joten tästö otan syyn itselleni.

Tämän jälkeen sain Nellin jonkinlaiseen hallintaan ja loppurata sujui virheittä. Ylpeä olen siitä, etten lopettanut kesken kaiken vaan sain kasattua paketin kasaan niin, että loppurata oli ihan ok. Mm. takaaleikkaus toka vikalle hypylle käänsi Nelliä hyvin viimeiselle hypylle. Mutta yleisfiilis radan jälkeen oli, ettää: WTF?. Koira tuntui ihan vieraalta ohjata ja olin ihan, että mitä ihmettä mun koiralle on tapahtunut juoksujen aikana.
Tässä tämä kamala rata, jonka voisi lähettää suoraan hauskoihin kotivideoihin (videon laatu tosi huono, ja ilmeisesti linssin suojus jäänyt osittain eteen)

Toisella radalla lähdin hirvellä taisteluasenteella liikkeelle. Rata oli lähes peilikuva siitä radasta mikä oli ensimmäisellä radalla. Alussa ei ollut mitään kummenpaa, mutta Janakkalassa on meidän kammoama puukeinu, ja ilmeisesti Nelli oli lähenyt liian nopeasti liikkeelle keinulta ja siitä M. Salonen antoi vitosen. Kepeille meno oli hyvä ja samoin mun valssi keppien päätyyn oikein ajoissa tehty. Samoin nyt käskytys A:lle samassa tilanteessa kuin ekalla radalla oli huomattavasti napakampi ja nyt Nelli meni A:lle. Siitä renkaan kautta putkeen lähempään päähän, minkä tein juoksemalla putken "oikeaa päätä" kohden ja vahvistamamalla sitä vielä olkapääkäännökkellä. Sen jälkeen uudestaa renkaan läpi ja A. Yksi hyppy ja putki, josta tuli vastaan taas se hyppysarja, jossa oli pitkä esteiden välinen kuljetus. Olin jo rataantutusmisessa epävarma tästä paikasta. Tarkoitus oli tehdä se taas päällejuoksulla hypyn 1 ja 2 välin ja sitten vetämällä koira hypyltä kaksi välistä vastaisellä ja heittää ohjaavalla kädellä hypyn yli, josta sitten suoraan loppusuoralle.

Noh, homma ei mennyt ihan niinkuin olin suunnittelut. Epävarmuus jo rataatutustumisessa ei tiennyt hyvää tälle kohdalle ja jotenkin mulla oli sellainen fiilis päässäni, että mulla on hirveä kiire putken jälkeisen hypyn jälkeen (mikä ei oikeasti edes ollu). Tämän vuoksi lähdin peruuttaamaan liiaan aikasin jo seuraavaa hyppyä kohden ja Nelli meni siitä hypystä ohi. Siinä vaiheessa mun pakka taas hajosi ja Nelli meni sitten ennen loppusuoraa olevan hypyn väärään suuntaan ja siinä rata sitten hyllyyntyi. Mutta kaiken kaikkiaan 100x parempi rata kuin ensimmäinen rata, joten eiköhän se tästä ala kulkea taas kisoissa kun vaan saan oman pään pidettyä kasassa. Alla video jälkimmäisestä radasta, alussa on turhaa odottelua, noin kohdassa 0.30 alkaa itse rata.

Emmi Lavikan treenit 25.7

Oltiin sovittu yhteistreenit Emmin kanssa Ojankoon ja mun toiveena oli vaikeita keppikulmia, keppien jälkeen valssia, välistävetoja ja näitä kyllä sain. Radalla oli viime viikon lopun MM-karsinnoista saman tyyppinen hyppykuvio ja siitä lähetys kepeille, missä oli vielä putki takana ansaesteenä. Lisäksi oli keppien jälkeistä valssia, keinua ja pituutta "seinää" päin, aa-putkierottelua sekä vinottaisia hyppyjä. 


Ilma Ojangossa oli jotenkin tosi painostava, hiostava ja lämpötila nousi hellelukemiin treenien aikana. Olin itse vähän väsynyt pitkän iltavoittoisen työputken jälkeen, joten olo oli vetelä mikä ei ole koskaan hyvä ennen treenejä. Tosin usein treenit piristävät ja tuovat energiaa mutta tänään niin ei käynyt. Myös Nelli oli heti alusta asti jotenkin outo, sellainen laama millainen se joskus on. Tekee mutta sillä tavalla löysän ja ei-innokkaan oloisesti. Ensimmäisellä kierroksella se jopa otti häiriötä viereisen kentän koirista ja vilkuili sinne kesken puominsuorituksen, sekä jäi jossain kohtaan nuuskimaan maata, jotta molemmat ovat Nellille aivan epänormaalia käytöstä treeneissä. Olin vähän, että mitä ihmettä ja Emmikin kommentoi, että Nelli ei ole kyllä yhtään sellainen millainen Nelli oli talven ja kevään aikana Emmin treeneissä. Maanantaina Nellihän oli tosi reipas Sinin treenissä ja teki tosi hyvällä asenteella töitä. Syitä mietin tähän fleguiluun, niin yksi syy oli varmasti kuumuus. Mehän aloitettiin meidän kisaura viime syksynä ja Nelli ei ole koskaan kisannut erityisen kuumassa säässä, joten tätä täytyykin nyt seurata, miten helle vaikuttaa Nellin tekemiseen. 


En kyllä muista, että se olisi viime kesänä ollut treeneissä mitenkään erityisen hidas jos olisi lämpimämpi (tai ehkä hiukan joo, nyt kun tarkemmin mietin), mutta meidän treenit oli pääosin myöhemmin illasta ja Nelli kulki muutenkin viime kesänä hitaammin, kuin mitä se on saanut vauhtia talven aikana. Toinen syy, mitä vähän "pelkään", on valeraskaus, joka viime juoksujenkin jälkeen vaikutti ainakin reilun kuukauden ajan Nelliin. Sillä ei ollut silloin sellaista intoa tehdä, se oli vähän samanoloinen silloin mitä tänään. Silloin se tosin kotona yritti tehdä pesää ja vähän hoivata vinkulelua, mutta nyt juoksujen loppumisesta on vasta pari viikkoa, niin saa nähdä mihin tämä tästä kehittyy. Toisaalta Nellillä on ollut koko ajan sellaista vaihtelevuutta siinä miten innokkasti se tekee, mutta nyt keväällä sitä ei ollut ja aika siitä kun noustiin kolmosiin helmikuussa (kun edellinen valeraskaus loppui) aina juoksuihin asti, Nelli oli lähes aina reipas treeneissä. Mutta tosiaan olo jäi vähän epävarmaksi, ja jos ratavirheetön nolla ensi lauantain radoilta saadaan, niin tällä vauhdilla on tekemistä, että päästään ihanneaikaan. Mutta käydään nyt testaamassa lauantaina miltä meno silloin tuntuu. 


Mutta täytyy kyllä sanoa, että täysin en voi Nellin piikkin laittaa tuota hitautta. Oma ohjauskin oli jotenkin pohjattoman löysän näköistä, kun katsoin nyt videolta. Liikuin itse aivan liian hitaasti ja sellainen asenne tekemiseen puuttui. Varmasti sillä, että olisin tehnyt itse sellaisella reippaalla ja sopivan taisteluhenkisellä asenteella, niin Nellikin olisi voinut liikkua paremmin. Joten oltiin molemmat tänään vähän unessa, siitä raippaa mulle kyllä!!


Itse treenistä, niin sain Emmilta todella hyvää neuvoa siitä miten mun välistävedot on sellaisia, etten liiku samalla eteenpäin, vaan käännän rintamasuunnan ja vedän vastaisella, kutsun nimellä mutta pysyn lähes paikallaan. Ja sitten yhtäkkiä lähdenkin taas liikkeelle. Kun kokeilin liikkua reippaammin samalla kun teen välistävetoa, niin Nellikin tulee niihin paremmin ja nopeammin. Joten tähän pitää kiinnittää jatkossa huomioita.Välistävedot on olleet mulle aina vähän hankalia, niissä kun pitää liikkua välillä myös takaperin, sillä usein Nellille ei riitä pelkkä vastaisellä kädellä vetäminen vaan joudun tekemään puolivalssia, ja siinä liikkuminen on mulle ollu aina hankalaa. Ja jos välistävetoja on monta peräkkäin, niin jään jälkeen usein kun en osaa liikkua tarpeeksi nopeasti peruuttamalla tai sivuttain. Taas näitä asioita joita pitäisi harjoitella ihan ilman koiraakin, jotta siitä liikkeestä tulisi sellainen, että se tulee "selkärangasta". 

Kepit Nelli haki tosi hyvin aika vaikeasta kulmasta, mutta saatoin sitä aika pitkälle, sillä kun Nelli ei kulkenut lujaa, niin itsekin ehdin aika lähelle keppejä. Toisaalta olisin voinut pysähtyäkin ja antaa Nellin vaan hakea kepit, mutta se ajatus tuli vasta nyt... Se mikä oli positiivista, niin Nelli kesti tosin hyvin mun tosi aikaisen valssin keppien päässä (pujotteli loppuun keskeytyksettä), mutta se hidasti sen keppien suorittamista. Sainkin Emmiltä vinkin, että kun teen näitä valsseja keppien edessä niin palkkaan heti lentävällä pallolla, jotta sen pujotteluvauhti ei kärsisi siitä, että mä teen jotain muuta kuin kuljen sen rinnalla kepeillä. Toisaalta ajattelin, että tässä vaiheessa treenaan nyt joko pujottelunopeutta tai sitten erikseen erilaisia häiriöitä pujottelun aikana, kuten omaa sijoittumista ja silloin en vaadi pujottelunopeudessa niin nopeaa suoritusta. Kun tehdään keppien vauhtitreeniä kapealla kujalla, niin alan tehdä siinä pikkuhiljaa siinä näitä häiriöharjoituksia, samoin lähetyksiä erikulmista, takaaleikkausta kepeille yms. 

Se mikä, oli positivista tänään oli hyvä puominkontakti, keppien hakeminen, alun vinohypyn lukeminen vastaisella vetämällä, Nellin kääntyminen suhteellisen tiukkaan aa:n alla olevasta putkesta ja ensimmäisen kierroksen jälkeen aa-putkierottelu toimi myös (tai kun mä ohjasin oikein :D). 

Mutta summa summarum: saatiin taas paljon mietittävää ja treenilistalle asioita, mutta vähän on epävarma fiilis lauantain suhteen. Toisaalta pitäisi nyt vaan nollata pää ja keskittyä ajattelemaan, että me mennään tekemään kunnon taistelurata. Oma asenne ja tekemisen meininki pitää nyt löytää lauantaiksi, jotta olen ainakin omasta puolestani teen 100% töitä molemmilla radoilla koko suorituksen ajan!

Nellin pujotteluasentoa korjaamassa

Käytiin maanantaiaamun kunniaksi Sinin opissa kokeilemassa mikä voisi olla realistinen aika, johon Nelli pystyisi kepit suorittamaan. Tällä hetkellä Nelli pujottelee 3 sekunnin molemmin puolin, keskimäärin 2,8-3,3 sekuntia. Nelli pujottelee villakoiramaiseen tapaan pää liian pystyssä ja siihen asentoon pyrimme vaikuttamaan tänään käyttämällä ohjureita, ei perinteiseen tapaan pujottelun opetteluun, vaan asennon korjaukseen eli ohjurit laitettiin koiran yläpuolelle. Lisäksi mittasimme Nellin juoksuaikoja keppien matkalla ilman keppejä, kujan läpi juostessa ja sitten pujotellessa joko kujan+ohjureiden kanssa, suorilla kepeillä ohjureiden kanssa ja lisäksi lopuksi suorilla kepeillä sekä vielä hyvin kapealla kujalla.


Nopeimmillaan Nelli meni keppien pituisen matkan kun kutsuin sitä luokse 0,9s. Yhdessä juoksemalla meni n.2s ja nopeimmillaan kujan kautta 2,09s. "Käänteisten ohjureiden" käyttö vaikutti jonkin verran Nellin pujotteluasentoon ja siten nopeuteen, mutta kaikkein nopeimpia ja myös asennoltaan parhaimpia toistoja saatiin tekemällä keppejä kapealla kujalla. Tällä metodilla on tarkoitus jatkaa vapaatreeneissä keppien kanssa puurtamista, jotta Nellin ylös-alasliike pujotellessa saataisiin enemmän suuntautumaan eteenpäin matalana meneväksi. Sini voi kommentoida videon nähtyään vielä mitä mieltä, olet näin videon kautta Nellin asennosta eri tavoilla.

2on-2off- lautatreeniä kotona

Koska Nellillä on ollut viime aikoina hieman epävarma oikeasta kontaktiasennosta puomilla, tein illalla vielä lyhyen harjoituksen, jotta näin mikä on Nellin tilanne 2on-2off asennon suhteen, eri tavoilla laudalle kontaktiasentoon mennessä. Kutsumalla ja saattamalla oikea paikka löytyi heti, mutta lähettämällä ei ollenkaan niin kuin pitäisi. Joten jatkamme sadepäivinä näitä harjoituksia kotona.

Taustaa ja esittely meistä

Se mikä jäi kirjoittamatta on meidän tausta eli voisin tähän kertoa vähän minun ja Nellin taipaleesta ja siitä miten on päästy siihen pisteeseen missä nyt ollaan. Agilityyn tutustuin vanhemman koirani Annin kanssa vuonna 2009, mutta sillä ei ollut ollenkaan sellaisia ominaisuuksia mitä lajissa olisi tarvittu. Se teki jos huvitti, tai jos palkka oli tarpeeksi hyvä mutta silti omaan tyyppilliseen tapaansa verkkaisesti. Siihen aikaan kun Annin kanssa agilityä harrastelin, niin se oli vielä sellaista puuhastelua ja oikeastaan vasta kun Nellin kanssa pääsin todella pätevälle kouluttajalle alkeisoppiin, kipinä lajiin syntyi ja oikeanlainen lajinmukainen treenaus saattoi alkaa. Nelli tulikin minulle ensisijaisesti harrastuskoiraksi nimenomaan agilityyn ja pentuna panostin sen kanssa mm. kovasti sen syttymistä saalisleikkiin, joka on ollut todella hyödyllistä myöhemmin, sillä Nelli palkkautuu todella hyvin lelulla, pitää lelun perässä juoksemisesta ja sen retuuttamisesta.

Talven 2010-2011 aikana opettelimme kaikkea agilityn perusasioista kuten estehakuisuutta tekemällä lukuisia estesuoria, joissa päässä oli target. Harjoittelimme ohjaavaan käden seuraamista, erilaisten esineiden ja mm. puiden kiertämisiä.  Lisäksi opettelimme operantisti kouluttamalla kontaktien 2on-2off-asennon löytymistä ohjaajan paikasta riippumatta. Panostimme paljon myös koiran irtoamisharjoituksiin mm. putkiin. Teimme myös ohjaustekniikoiden alkeita, kuten erilaisten valssien opettelua. Keppejä aloin itse opettaa verkkojen ja ohjureiden avulla keväällä 2011 ja Nelli sai todella nopeasti ideasta kiinni ja aika pian sain alkaa poistella ohjureita.
Toukokuussa 2011 Nelli täytti 15kk ja saimme osallistua möllikisoihin. Nelli osoittautui jo siellä nopeaksi ja hyvin ohjattavaksi koiraksi, ja saavutimme useita möllikisavoittoja kevään ja kesän aikana.

Syksyllä 2011 18.9 oli meidän ensimmäinen starttimme 1:lk:ssa, silloin tuloksena ensimmäiseltä radalta 5 mutta toiselta saimme jo ensimmäisen LUVA:n. Nelli starttasi 1.lk:ssa yhteensä vain 5 starttia ja sen jälkeen oli 3 LUVA:a kasassa ja nousimme 2.lk:aan 15.10.2011 Jyväskylässä Johanna Nybergin radalla.
Myöskään 2.lk:ssa emme viihtyneet kauan, Nelli keräsi luokanvaihtoon oikeuttavat LUVA:t viidellä startilla ja sen viimeisen LUVA:n ja samalla SERT:n siirtyä 3. lk:aan tuli 4.2.2012 taas Johanna Nybergin radalta.

Kolmosluokassa olemme kisanneet nyt 22 starttia, joista 8 on ollut nollatulosta (niistä 2 tuplanollaa), 3 kpl 5 virhepisteen tuloksia ja loput hyllyjä. Kolmosissa kisaamassa ollessamme olemme saavuttaneet 2 kappaletta SERT-A: ta, jotka ovat tulleet 14.4.12 Riihimäeltä Andreas Silfverbergin radalta sekä 28.4.12 Liedosta Salme Mujusen radalta. Saimme siis kevään aikana SM-kisoihin vaadittavat nollat kasaan ja olimmekin kyseisissä kisoissa sekä yksilöradalla, että HSKH:n joukkueessa. Valitettavasti yhden huonon valssin vuoksi hyllytimme joukkueradan ja yksilöradalla myös epäonnistunut valssi heitti koiran esteen väärältä puolelta hyppyyn. Mutta runsaasti kokemusta saatiin isoista kisoista ja hirmuisen kiva viikonloppu oli seurakaverien kanssa viettää agilityn merkeissä.

Heti SM-kisojen jälkeen oli seuramme agilityn Tehoryhmän valintatilaisuus, jossa kävimme Nellin kanssa näyttämässä osaaamistamme. Aivan kympin suorituksia ratamme eivät olleet mutta aika lähellä nykyistä tasoamme, joten olin tyytyväinen kotiinlähtiessä. Muutama päivä sitten saimme tulokset valinnoista ja meidät valittiin Haastajatehikseen, joka erooa toisesta muodostetusta Tehoryhmästä Huipputehiksestä näin:  Huipputehis:ylläpitää kansalliselle huipputasolla jo kilpailevien koirakoiden osaamista. Haastajatehis tukee uusien potentiaalisten koirakoiden nousua kansallisesti huipputasolle. 


Se mitä voisin vielä Nellistä kirjoittaa, on se vahvuudet ja heikkoudet. Nelli on kohtuullisen ohjaajapehmeä, mikä tekee siitä helposti ohjattavan koiran, se lukee hyvin ohjausta, se on suoritusvarma silloin kun oma ohjaukseni on kasassa, teknisesti taitava, irtoaa kohtalaisen hyvin (varsinkin sivusuunnassa). Nelli sopeutuu uusiin tilanteisiin, uusiin ihmisiin, paikkoihin, ihmispaljouteen, meteliin, eikä stressaannu erilaisissa kisaympäristöissä. Sillä on korkea saalisvietti, mitä voi hyödyntää palkkauksessa, lisäksi se palkkaantuu hyvin myös nameilla. Nellillä on hyvä hyppytekniikka ja se ei koskaan tiputa rimoja. Kepit se hakee itsenäisesti erilaisista kulmista ja kestää kohtuullisen hyvin minun sivu- ja eteenirtoamisen. 


Se mikä on Nellin heikkous on sen pehmeys, se muistaa ikävät kokemukset pitkään. mm. yksikin huono kokemus keinulla, vie meidän keinuosaamista taas monta askelta taaksepäin. Lisäksi sen vauhti vaihtelee ajoittain (tyypillinen tuulella käyvä narttu...) ja ajoittain se on vielä epävarma osittain varmasti nuoruutensa vuoksi mm.irtoamaan riittävästi. Lisäksi puominkontakti on nyt vaiheessa, samoin keinu vaatii jatkuvaa lisävahvistusta. 


Nellin kisatulokset: http://www.agi.fi/ranking/koirakko/ELINA%20SUORANTA/NELLI
Nelli KoiraNetissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI19571%2F10&R=172.31


Mutta tässä meidän tarina tähän asti ja nyt tästä eteenpäin meidän menoa voi lukea tästä blogista :)

Viikkotreenit 18.7

Tänään tehtiin Minnan vetämissä treeneissä Rannikon Timon rataa, jossa teemana oli itsenäiset kontaktit. Keinullahan mä en voi jättää Nellilä yhtään vielä yksin suorittamaan, joten "vähän" tuli kiire keinun jälkeisen kahden suoran putken jälkeen tekemään valssi tai edessäleikkaus...:D Puomilla meillä oli target, mutta jostain syystä Nelli lähti kolme kertaa namin syötyään lätkimään ilman vapautuskäskyä. Parin muistuksen jälkeen puomi sujuikin sitten hyvin lopputreenien ajan.

Seuraava pätkä missä tuli kiire oli puomin jälkeen muurin jälkeen koiran heittäminen AJOISSA takaakiertoon seuravalle hypylle, sillä sen jälkeen tuli hyppy ja putkisuora, missä piti ehtiä tekemään edessäleikkaus. Kerran pari taisi onnistua :D Hyppykaaren mistä mentiin putkeen halusin ohjata mahdollisimman kaukaa, koska Nelli irtoaa sivussunnassa hyvin ja tällöin pääsin sellaisiin asemiin, että Nelli tuli mahdollisimman kauan kohti mua, milloin se kulkee nopeammin. Ihan niin sulavasti se ei menny kuin olin suunnitellut ja Minna halusi vielä että teen valssin hyppyjen väliin ennen putkea, jolloin koiralle tuli mahdollisimman lyhyt tie hypyltä putkeen. Loppuradassa ei tainnut olla mitään mainitsemisen arvoista, meni ihan jees.

Kun Nellin osuus oli ohi, mentiin Sarin kansa tekemään viereisellä radalle keinua Sarillla mukana olleena keitetyllä kalalla, joka osoittautui Nellille niin suureksi herkuksi, että se teki keinua ihan silmät innosta palaen. Sari alussa oli keinua niin, että se ei laskeutunu ollenkaan ja pikkuhiljaa lisättiin keinun laskeutumsnopeutta. Palkka oli niin hyvä, että tuli lopussa ihan empimättä suoraan kontaktialueella ja keinu laskeutui normaalisti. Oli niin mieleinen harjoitus, että Nelli ihan varasti keinulle ilman lupaa :D

Puominsuoritusaikojen kellotusta

Nellin kanssa tänään Ojangossa kellottamassa Nellin puominsuoritusaikoja. Kokeiltiin myös targetin vaikutusta suoritusnopeuteen. Lisäksi tehtiin vähän irtoamissuoraa, joita ei koskaan voi tehdä liikaa. Ja hyvin tuo irtoaa, varsinkin kun on target vetämässä. Ilman targetia irtoaa noin neljä hyppyä kuudestä, mutta sitten kääntyy katsomaan mua, että vieläkö piti mennä. Ja kun mä olin kymmenen metriä edellä vetämässä, niin lujaa tultiin ja samoin targetin kanssa sekä seuravalla toistolla, missä target oli jo poistettu. Ja yhden Nellin kouluttajista antama vinkki Purinan kisoissa toimii kyllä niin hyvin, nyt kun vaan opin lukemaan radalta ne kohdat missä voin sitä hyödyntää, niin jo lähtee loppuajasta ylimääräistä pois :)

Pujottelu- ja keinun suoritusnopeuden kellotusta

Tänään käytiin kellottamassa Nellin pujottelunopeutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tein keppejä kolmella eri tavalla: normaalisti kulkemalla lähes rinnalla tai hieman edellä (kuten usein kisoissa), vedättämällä tai etupalkalla. Jälkikäteen sain kommenttia, että liikkunut etupalkkatoistoissa yhtä energisesti kuin muissa toistoissa, ja se on voinut vaikuttaa lopputuloksiin. Lisäksi Nelli pujottelee aika pää pystyssä (mikä on villakoiran rakenteen huomioon ottaen hyvin tyypillistä), mutta myös tätä pujotteluasentoa on tarkoitus lähteä treeneillä kokeilemaan yhden kouluttajistani kanssa. Koska vedättämällä Nelli tuntuu pujottelevan nopeimmin, tätä pyrin hyödyntämään kisoissakin aina kun se on mahdollista. Ideaalitilannehan olisi, että voisin irrota esim. sivuttaissuunnassa jo kohti seuraavaa estettä, mutta toistaiseski se, että irtoan kovasti (useita metrejä) hidastaa Nelliä ja myös en vielä täysin kisoissa luota siihen, että se pujottelee loppuun asti jos kovasti irtoan. 

Keinutoistot sujuivat mallikaasti ja tänään ihan annoin sille odota-käskyn kun keinu lähti laskeutumaan, jotta se ei hyppää liian aikaisin. Mutta nämä olivat yksittäistoistoja ainoastaan keinulla, radalla keinun suoritusnopeus ei ole noin nopea. Tänään ei käyttänyt namipalkkaa, vaan Nelli sai pallon keinulta vapauduttuaan. Halusin videoida ja kellottaa keinun yksittäissuorituksia. Jatkossa käydään tekemässä keinulla superpalkan kanssa toistoja ja kun Nelli alkaa tulla varmemmin aivan kontaktialueelle, niin sitten voin treeneissä tehdä myös keinua. Käydään kuitenkin kisaamassa ja siellä Nelli saa tehdä keinun omalla "painollaan" mutta aion himmata sitä niin, että se ei hyppää liian aikaisin. Treeneissä keinun kanssa tehdään niitä superpalkkatreenejä, sillä selvästi Nelli tykkää keinusta, mutta vaan jännittää sitä vielä vähän. Näillä superpalkkatreeneillä keinusta olisi tarkoitus tehdä Nellille se este, mistä saa  kaikkein parhaimman palkan :)

Pohdintaa Nellin nopeudesta

Kotimatkalla töistä tullessa pohdiskelin, että mistä ne keskimäärin 3-5 sekuntia tulee mitkä hävitään ajoissa huipuille. 0,5-1 sekunti keppien pujottelunopeudesta, 0,5-1 keinun suoritusnopeudesta, 1-2 sekuntia mun radanluvusta (sijoittumisesta radalla, oikeiden ohjaustekniikoiden valinnoista, ennakoivan ohjauksen puuttesta) yms) ja 1 sekunti Nellin rohkeudesta irrota.


Ja sitten ne meidän sekavat kontaktit..Treeneissä pysäytellaaan, kisoissa juostaaa läpi (aikaa säästääkseni, kun ei olla niitä kaikkein nopeimpia koirakoita). Ja nyt on ollut puomilla jo aika hilkulla, että hyppääkö kontaktialueen sisältä enää. Ei ihme, että koirasta on tullut epävarma, eihän se reppana voi tietää mitä siltä millakin kertaa halutaan. Yhtään kontaktivirhettä ei olla vielä saatu, mutta varmasti niitä alk jossain vaiheessa paukkumaan. 


Nelli osaa kyllä pysäytyskontaktit (tietää oikean paikan ja hakeutuu sinne) mutta se ei ole koskaan tullut sinne kontaktialueelle millään hirveällä raivolla, mikä syä niitä kallisarvoisia sekunteja. Pohdinnassa onkin ollut se, että millä mä saan Nellin ampumaan sinne kontaktille? Etupalkalla kyllä tullaan niin että kumirouhe pöllyää ja juostaan läpi suoraan palkalle. Korvat häviää täysin. Myös olen huomannut, että Nellillä on viime aikoina ollut pientä epävarmuutta oikeasta 2on-2off paikasta, ja siksi aloitetaan taas kotona harjoituksen meidän omalla kontaktilaudalla. Harjoitellaan niin, että Nelli hakeutuu oikeaan asentoon mun sijainnista riippumatta (lähettämällä, kutsumalla, saattamalla) ja oikea paikka merkataan naksuttimella. Naksuttimella olen aikoinaan Nellille oikean 2on-2off asennon opettanut. Kentällä tehdään sitten targetin avulla puomille nopeuden lisäämistä namitargetin avulla. Sitten kun tämä alkaa toimia, Nelli hakeutuu puomin päähän oikeaan asentoon hyvällä nopeudella,, niin tarkoitus on ottaa vielä etupalkka pari metriä puomin alastulon päästä, johon Nelli sitten vapautetaan. Tähän vaan tarvitse alussa ns. palkkavahdin, jotta Nelli ei juokse suoraan korvat lepattaen palkalle. Tätä voidaan tehdä myös niin, että Nelli nostetaan alastulon ylös, ja siitä annetaan kontaktikäsky. 


Tavoitteena on saada Nellille yhtä nopeat puomisuoritukset pysäytyskontakteilla, kuin mitä se tekee ilman pysäytyksiä. A-esteelle Nellille ei tule pysäytyskontaktia, se on mielestäni liian rankkaa koiran etupäälle ja Nelli tuskin hyppää niin korkealta kontaktialueen yläpuolelta. 

Keinun kanssa tällä hetkellä suoritus vaihtelee keinusta. Nelli tykkää alumiinikeinuista, ja niillä sillä on jopa sekunnin nopeampi suoritusaika kuin raskaalla puukeinulla. Meillä on myös HSKH:lla puomi, missä on paksu kynnysmattoa muistuttava pinta, keinu itsessään on kohtuu kevyt. Sillakin keinulla Nelli epäröi enemmän. Viime aikoina on ollut ongelma se, että Nelli ei edelleenkään tule tarpeeksi pitkälle keinun kontaktialueelle ja heti kun keinu on laskenut n. 2/3 osaa, niin Nelli pyrkii hyppäämään keinulta jo pois. Ja mä olen antanut sen tehdä sitä, kun olen ollut vaan iloinen että Nelli tekee nopeita keinuja. Joissakin kisoissa on ollut siinä, olisiko keinun voinut tuomita lentokeinuksi mutta ei olla niistä femmoja saatu. 

Nyt tehdään taas erilaisten keinujen kanssa jonkun superherkun (jonkun mitä ei saa muilla esteillä palkkana, vaan se säästetään keinulle. Keinun kanssa tehdään nyt tällä hetkellä harjoituksia yksittäisenä esteenä, jossa mä olen päässä kutsumassa ja vähän himmaan keinun laskeutumista aina ensimmäisissä toistoissa. Tarkoitus olisi, että Nelli tulisi kontaktialueelle asti kunnes keinu alkaa laskea ja sitten toistojen edetessä keinun annetaan laskea hieman ja viimeisillä toistoilla keinu laskisi normaalisti.

Purinan epikset

Purinan epiksistä kaksi ihan ok rataa, sijoitukset 2. ja 3. Molemmilla radoilla hävittiin Sinille ja Sonicille 4s, mutta toisella radalla jossa oltiin kolmansia niin Päivikille ja Nipalle vaan 1s :) Etenemät 3,99 ja 3,91m/s, joten jos vertaa meidän etenemiin ykkösissä aikanaan, niin on vauhti kasvanut, mutta toki siinä on paljon vielä kirimisen varaa, jos verrataan vaikka juuri Sonicin aikaan. Keinu oli aika täpärällä tänään ja kontakteilla vähän roiskittiin mutta niitä aletaan nyt työstämään. Mutta oikein mallikas paluu juoksutauolta Nelliltä, on se vaan aika ihana ♥